Perusarvojani ovat yhdenvertaisuus, epäitsekkyys ja rehellisyys.
Neurokirjo ja vammaiset
Pyrin ajamaan erityisesti neurokirjon henkilöiden ja heidän läheistensä asemaa. Tällä hetkellä neurokirjon ihmisten palveluissa on valtavia aukkoja, ja palveluiden piiriin pääseminen on usein tuurista kiinni. On valitettavan yleistä, että diagnoosit viivästyvät ja oikea-aikaiset tukitoimet jäävät uupumaan. Perhettä pompotellaan luukulta toiselle ilman oikeaa apua tilanteeseen kunnes tilanteen kriisiytyessä mukaan tulee lastensuojelu. Lastensuojelun palvelujen taso taas riippuu paljon kunnasta, ja nepsyosaaminen on pääsääntöisesti heikkoa. Surullisen usein tilanne johtaa sijoitukseen tai pysyvään huostaanottoon. Lastensuojelun ei ole tarkoitus paikata muiden palveluiden puutetta, eikä sitä voida käyttää ainoana vaihtoehtona, jossa lakisääteiset tukitoimet toteutuvat.
Tällä hetkellä neurokirjon henkilöt jäävät väliinputoajiksi monessa ikäluokassa. Tukitoimien saatavuus heikkenee iän myötä, kunnes aikuisena nepsyt jäävät usein oman onnensa nojaan. Neurokirjon henkilöitä syrjitään työelämässä ja pidetään liian ”sairaina” kuntoutumaan, mutta liian terveinä vammaistukeen tai työkyvyttömyyseläkkeeseen. Moni päätyy elämänmittaiseen uupumuskierteeseen yhteiskunnan pakottaessa ylittämään voimavaransa kerta toisensa jälkeen. Meillä on paljon aikuisia, jotka ovat saaneet nepsydiagnoosinsa aikuisiällä. Diagnoosi ei vain tällä hetkellä tunnu auttavan, koska palveluita ei ole tarpeeksi löytyi diagnoosi tai ei. Esimerkiksi autismidiagnoosi vaatii, että piirteistä on ”merkittävää haittaa”, mutta silti yhteiskunta ei tue aikuisia tämän merkittävän haitan huomioimisessa.
Minun on vaikea uskoa, kuinka paljon erityislapsilta yritetään tällä hetkellä hallituksen toimesta viedä. Leikkaukset eivät ole vain yksittäisiä, vaan tällä hetkellä sairaiden ja vammaisten aseman heikkeneminen tapahtuu monesta suunnasta yhtä aikaa. Terveydenhuoltomaksut nousevat, lääkkeiden korvattavuutta heikennetään, päivätoimintaa lakkautetaan, liikkumismahdollisuuksia heikennetään ja tukitoimien rahoitusta lasketaan. Yksi huolestuttava trendi on myös se, kuinka kelan päätökset tulevat enenevässä määrin takaisin hylkyinä, vaikka sama palvelu olisi aikaisemmin myönnetty samoilla kriteereillä. Palvelujen ja tuen tarve ei häviä kriteereitä kiristämällä. Tilanne ei ole enää millään tavalla inhimillinen, ja siihen on puututtava sekä kuntien, että hyvinvointialueiden politiikan kautta.
Nuoret
Nuoret ovat joutuneet viime vuosina kokemaan paljon koronapandemian, sodan ja taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet voimakkaasti kuten viime vuodden nuorisobarometristakin on nähtävissä. Nuorilta pyritään leikkaamaan lisää, vaikka meillä on jo nyt sukupolvi, jonka usko tulevaisuuteen heikkenee jatkuvasti. Oli kyse sitten kunta- tai aluetasosta, ei nuoriso voi taas joutua maksumieheksi.
Annetaan nuorillemme jotain pysyvää ja ennalta-arvattavaa. Annetaan heille mahdollisuus kouluttautua ilman huomattavaa velanottoa, ja puututaan nuorten mielenterveysongelmiin ajoissa. Muistetaan hoitaa myös heidät, joiden ongelmat ovat ehtineet jo kriisiytyä. Annetaan nuorille toivoa, eikä pelkkää epäoikeudenmukaisuutta ja välinpitämättömyyttä maapalloa kohtaan. Vaikka hallitus jatkaisi leikkauslinjallaan on Vasemmiston vastustettava oikeistopolitiikan vaikutusta kunta- ja aluetasolla.